Kirjoita itsesi ehjäksi

Mielenterveydestä puhuttaessa tulee usein esiin kirjoittaminen. Jos tympäisee tai on muuten hukassa ajatustensa kanssa, asioita voi selventää kirjoittamalla. Näin väitetään, ja mie kyllä käytän kirjoittamista yhtenä terapiamuotona. Itselleni. Kun olen luonteeltani vähän "tyrkky", blogin aloittaminen oli lähinnä luonteva jatke asialle (ote potilaskertomuksestani: "...itseltä vaativuudessa ja etenkin persoonan huomionhakuisuudessa löydöksiä, molempia käyttäytymistapoja itsessään tiedostaa").

Mie yritin kirjoittaa jo murrosiässä. Eihän siitä mitään tullu. Perfektionistilta. Kun käsi kirjoitti vasta ekaa lausetta, ajatus oli jo seuraavalla sivulla menossa! Lyijykynän terät vaan napsu poikki ku yritti pysyä perässä. Se sitte jäi. Se kirjoittelu. Ajatukset vaan jäi helisemään pääkoppaan niinku flipperipallo! Tekniikan kehittyessä tuli sitte kirjoituskoneet joilla pystyi jo korjaamaankin mutta siihen aikaan oli muuta puuhaa. Kirjoittaminen pääsi vauhtiin kunnolla vasta silloin kun "pää räjähti"! Kuvitelkaa mielessänne se kaikki pääkoppaani patoutunut teksti! Ja nyt oli jo tietokonekin käytössä. Ensin saattoi tuottaa raakatekstiä, tallentaa sen ja nukkua yön yli. Seuraavana päivänä pystyi sitten käymään tekstin uudestaan läpi ja järjestellä paikoin sekava ajatusvirta niin että siitä sai joku muukin selvän.

Kun Puuteri oli merkittävästi myötävaikuttamassa mullistaviin tapahtumiin elämässäni, se oli myös paikka, mihin purin ensimmäisen tekstiryöppyni yhdeksän vuotta sitten. Kirjoitin sinne niin paljon että olen edelleen kolmen eniten yksittäisiä kirjoituksia tai kommentteja lisänneen jäsenen joukossa vaikka en ole pariin vuoteen sinne juuri mitään laittanut. Vähän ryöpsähti. Kirjoitukset ovat pääsääntöisesti lyhyitä pohdintoja, kommentteja ja kyselyitä eri asioista. Joka tapauksessa se auttoi eteenpäin. Niinpä kirjoittaminen alkoi tuntua hyvältä. Olen oikeastaan siitä asti ajatellut että voisin joskus kirjoittaa enemmänkin. Pelkästään itselle kirjoittaminen, "pöytälaatikkoon", ei oikein ole minua. Minusta on mukavampi kirjoittaa niin että julkaisen tekstin jolloin se on kaikkien halukkaiden luettavissa. Siksi: Kolmas Elämä! -blogi.

Nykyään on netti täynnä keskusteluryhmiä ja somekanavia. Itsekin luen päivittäin Facebookia. Aika usein mie siellä jotain julkaisenkin. Se on vaan mun mielestä huono kanava pitkille teksteille. Siinäkin mielessä huono että sen näkevät vain fb-käyttäjät. Jos tuntuu, että omien tekstien julkaiseminen  heti on liian korkea kynnys, kokeile kirjoittamista aluksi vain itsellesi. Avaat tietokoneen, istut tuijottamaan tyhjää näyttöä, lasket kädet näppäimistölle, ja annat tulla! Siitä vaan. Ei mitään rajaa eikä miettimistä. Kun olet vähän aikaa harjoitellut, ajatukset vain valuvat sormenpäihin ja siitä tekstiksi. Äläkä välitä kirjoitusvirheistä tai lauserakenteista. Kyllä niitä ehtii parsimaan sitten jos sille oikeasti on tarvetta. Yleensä ei edes ole. Sopivasti polveilevaa "pulinaa" on ihan mukava lukeakin. Ja kun se on arkikieltä, ajatus tulee esiin vaikka ei kieli täydellistä olisikaan.

Tekstin pituudesta voi olla montaa mieltä. Lyhyessä tekstissä ei oikeastaan ehdi sanoa mitään olennaista. Pitkä teksti taas menee helposti jaaritteluksi tai kokonaisuudesta tulee niin laaja että "tuoreus" alkaa kärsiä. Lehtiartikkelit on hyviä vertailukohtia. Erityisesti sanomalehdissä on paljon eri mittaisia, pääsääntöisesti ammattilaisten kirjoittamia "lyhyempiä" tekstejä.

Kokeile! Kirjoita!

Kiki <3